Nyt on ollu blogi taas niin pitkään hiljaa että huhhuh. Eikä mulla oikeestaa oo ees mitään selitystä. Mulla tuli yks päivä semmonen olo että ei tää yks vuos täällä Australiassa riitä. En kerkee nähä läheskään kaikkea mitä haluisin ja tuntuu vaan että en saa vuodessa tarpeekseni tästä maasta. Viime päivinä en sitte oo muuta tehnykkään ku miettiny mitä mun pitäs tehä. Ihan oikeesti mä en oo voinu miettiä mitään muuta ja mä tuun hulluks kohta. Hassua on se, että mulla on älyttömästi syitä jäähä tänne mutta vaan yks syy palata Suomeen ja silti on niin vaikeeta tehä päätös. Se yks super painava syy on nimittäin ihmiset. Voinko mä olla toisen vuoden erossa kaikista rakkaista Suomessa? Tää kysymys vetää semmosta rallia mun päässä että ihme ku ei aivot savua.
Joulu on myös yks asia mitä mä mietin aika paljon. Pitäis olla toinen joulu poissa Suomesta! Nii hassulta ku se kuulostaaki että joulu ois yks syy miks en jäis tänne, mut siihenki liittyy ne ihmiset. Mä rakastan joulua ja täällä se ei vaa oo samanlainen. Jouluna kuuluu olla pimeetä ja tunnelmallista. Joulu kuuluu viettää läheisten kanssa. Jouluna kuuluu syyä karjalanpaistia ja riisipuuroo ja sata kiloo suklaata. Jouluna kuuluu käydä saunassa. Jouluna on aina se ihana fiilis. Täällä kaikki on ihan väärin, joulua vietetään vääränä päivänä ja ulkona on joku 40 astetta lämmintä. Ei täällä joulu tunnu joululta.
Nyt on kuitenki mun ainoo mahollisuus saaha toisen vuoden viisumi. Jos haluaa toisen vuoden viisumin, pitää tehä 3 kuukautta farmitöitä. Jos nyt lähen kotiin ilman farmitöitä, en voi saada toisen vuoden viisumia Australiaan ikinä. Päätös pitäis tehä mahollisimman pian, että kerkeen löytää farmipaikan ja olla töissä siellä sen kolme kuukautta ennen kun tulisin käymään Suomessa pääsykokeissa. Eli siis tulisin kuitenki Suomeen kesäks, mikä helpottais sitä että olisin vielä toisen vuoden erossa kaikista.
Onneks kaikki ihanat Suomessa kuitenki on mun tukena ja sanoo että jos se oikeesti tuntuu siltä että haluat jäähä nii jää! Ja siltä musta tuntuuki mutta silti en tiiä jäänkö vai en. Mun tunteet heittää semmosta vuoristorataa että ei Linnanmäeltä yhtä hurjaa löydy. Yhtenä päivänä mä oon niin innoissani tänne jäämisestä ja oon varma että jään, kun taas seuraavana päivänä itken että en mä voi jäähä ja oottaa vielä toista vuotta että oon lopullisesti kotona. Nyt kuitenki kaiken miettimisen jälkeen alkaa vahvasti näyttämään siltä että mä jään tänne. En kuitenkaan oo vielä sata prosenttisesti päätöstä tehny, vaikka äiti sanookin että kyllä sä oot jo päättäny, et vaan tiedä sitä vielä<3
Täällä menee kaikesta pohtimisesta huolimatta hyvin ja paljon on kerenny tapahtua tän blogihiljasuuden aikana. Yritän tässä pian väsätä postausta kaikesta mitä oon tehny. Se vaan on niin vaikeeta ku on ollu näin pitkä tauko ja pitäs kirjottaa semmonen kilometrin postaus parilla sadalla kuvalla :D
♥ Emma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti